Päättötyö oli nimeltään Adam. Mehiläisvahakerros veistoksen pinnalla lumosi minut. Alkukantaisen häpeän ilme osui jonnekin sielun sopukoihin. Minulla on häkellyttävän lahjakas ystävä. Ihanaa.
Näyttelystä löytyi muitakin hauskuuksia, kuten jännittävä pinkki maalaus...
...ja myös surumielisyyttä ("Äitini kasvit").
Tampere on maanmainio kaupunki. Pitäisi vierailla useammin. Varsinkin, kun seura on niin mainiota. Taide elvyttää sielua, niin myös pitkät keskustelut.
Jiji kiittää ja vetäytyy kotioloihin mutustelemaan reissua ja elämänsä ensimmäistä (tulevaa) taideostosta. Oi Kirjastohuone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti