Parasta oli ehdottomasti Matteuspassio Tuomiokirkossa. Ensimmäistä kertaa pääsin kuulemaan Cantores minores- kuoroa, ah. Esitys kesti melkein kolme tuntia ja happi meinasi loppua, mutta Bach on kärsimyksen arvoinen, aina.
Seuraavat kaksi päivää menikin aika lailla kahvittelun (tai oikeammin "teeskentelyn") ja harjoituskuvailun merkeissä. Päädyimme taas Café Lasipalatsiin, vakio. Ja löysimme Café Jugendin uudelleen, mikä ihana rakennus!
Olisin kylläkin halunnut sitä Starbucksin jumalaista kaakaota, mutta jono oli sietämätön. Sisäinen hipsterini ulvoi tuskasta. Korvikekaakao, croissant ja uuden Krillen suoma auvo himmensivät pettymyksen siedettävälle tasolle. Lisäksi seuralaiseni oli kiitettävän kärsivällinen kuvauskohde.
Kuuma huuma ja uulalaa, keväthöpö iski kyynisyyden kuningattareen! Jijin unelmien Berliinit ja Prahat hohkaa mielessä ja toivon mukaan parin kuukauden päästä myös blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti