25

Otin kuvan itsestäni. Sivuprofiilista, koska halusin tietää miltä näytän ja oliko se nenä todella niin iso, kuin muistelin. (Olihan se...) 

 

Yllätyin vähän. Näytän jo aika vanhalta. Ja se on hei aika siistiä. :D Täytän tasan kuukauden päästä 25, eli alan lähestyä aika uskottavaa ikää. Ja se on siistiä. On siistiä vanheta ja muuttua ja kasvaa. 
En ymmärrä sitä sanontaa, että nainen on kauneimmillaan 17-vuotiaana. Mun mielestä ihmiset muuttuu kauniimmaksi ja kauniimmaksi koko ajan, mitä vanhemmiksi ja kokeneemmiksi ne tulee (paitsi tietysti jos katkeroituu, mut ei oteta sellasia ikävyyksiä laskuun). 
Jos muistelen itseäni 17-vuotiaana, tulee lähinnä tuskan hiki otsalle. Onneksi ei tarvitse olla enää sen ikäinen, vaan saan olla juuri tämän verran kasvanut lapsi-aikuinen. Melkein vastuullinen sluibaaja. 

Jiji toivottaa kaikille rypytöntä (ajatuksien) vanhenemista, koska rypyt naamassa on oikeesti ihan hieno asia. Niistä näkee paljon. 

Kevätretkeilyä ja harjoituskuvailua

Pääsiäisenä oli sopiva hetki irrottautua työharjoittelun täyttämästä arjesta ja suunnata pääkaupunkiseudulle ystäviä ja perhettä tapaamaan. Sekä tietysti nauttimaan pääsiäisen kulttuuritarjonnasta. 

Parasta oli ehdottomasti Matteuspassio Tuomiokirkossa. Ensimmäistä kertaa pääsin kuulemaan Cantores minores- kuoroa, ah. Esitys kesti melkein kolme tuntia ja happi meinasi loppua, mutta Bach on kärsimyksen arvoinen, aina.  

Seuraavat kaksi päivää menikin aika lailla kahvittelun (tai oikeammin "teeskentelyn") ja harjoituskuvailun merkeissä. Päädyimme taas Café Lasipalatsiin, vakio. Ja löysimme Café Jugendin uudelleen, mikä ihana rakennus! 

Olisin kylläkin halunnut sitä Starbucksin jumalaista kaakaota, mutta jono oli sietämätön. Sisäinen hipsterini ulvoi tuskasta. Korvikekaakao, croissant ja uuden Krillen suoma auvo himmensivät pettymyksen siedettävälle tasolle. Lisäksi seuralaiseni oli kiitettävän kärsivällinen kuvauskohde. 

Kevätretkeily on kivaa, mutta siitä seuraa väistämättömästi kova matkakuume. Reittivaihtoehdot vaan lisääntyy päässä. Apua. Kommuunimme suunnitelmissa on Itä-Euroopan valloitus. Jos vaikka pari, kolme kaupunkia tutkittaisiin, se olisi vielä ihan kohtuullista rahattomallekin. 

Kuuma huuma ja uulalaa, keväthöpö iski kyynisyyden kuningattareen! Jijin unelmien Berliinit ja Prahat hohkaa mielessä ja toivon mukaan parin kuukauden päästä myös blogissa. 
 

Päättötyönäyttelyssä

Taiteilija Maliniemi valmistuu! Hurraa!! Ja onnea!

Päättötyö oli nimeltään Adam. Mehiläisvahakerros veistoksen pinnalla lumosi minut. Alkukantaisen häpeän ilme osui jonnekin sielun sopukoihin. Minulla on häkellyttävän lahjakas ystävä. Ihanaa. 

Näyttelystä löytyi muitakin hauskuuksia, kuten jännittävä pinkki maalaus...  

...ja myös surumielisyyttä ("Äitini kasvit"). 

Tampere on maanmainio kaupunki. Pitäisi vierailla useammin.  Varsinkin, kun seura on niin mainiota. Taide elvyttää sielua, niin myös pitkät keskustelut. 

Jiji kiittää ja vetäytyy kotioloihin mutustelemaan reissua ja elämänsä ensimmäistä (tulevaa) taideostosta. Oi Kirjastohuone.