Operaatio Kreikan meri

Aloitin maalaamaan uudestaan tätä samaa kuvaa: iltahämärää merenrantakylän yllä. Alku näyttää suorastaan katastrofaaliselta. En osaa päättää, mitä sinisen sävyä käyttäisin vai käyttäisnkö sittenkin jotain toista väriä...? 

Prosessi on siis todella kesken. Mutta maalaminen tuntui hauskalle, pitkästä aikaa. Nyt olen pitänyt mietintätaukoa pari viikkoa, ja maalaaminen alkaa taas houkutella. Ei tämä operaatio ainakaan liiasta aktiivisuudesta kärsi. :D

Hetken aikaa ehdin jo ajatella, että tämän voisi nyt jättää tähän. Älyvapaa, mutta suht harmoninen. Sitten valkoinen pinta alkoi ärsyttämään...



Toinen maalaussessio oli fiiliksiltään
samanlainen, kuin edellinenkin: maalaaminen oli kivaa fyysisesti, muttei henkisesti. Hyh. Tästä tulee piiiiiiitkä operaatio. Mutta sehän on ihan tuttua: yleensä on vain jokin hämärä ajatus, jota rupeaa roiskimaan kankaalle, ja sitä mukaan kun pintoja tulee lisää, kuva alkaa muotoutua. Ärsyttävä tyytymättömyyden tunne jatkuu koko työn ajan, ja kun se alkaa hälventyä, valmistuminen on lähellä, (ehkä)... 

En edelleenkään ole yhtään perillä siitä, mitä sävyä pitäisi käyttää. Todennäköisesti tämä sekava kakofonia tulee jatkumaan vielä pitkään. Sävyjen sekamelska on kuitenkin saanut aikaan jonkinlaista syyvysvaikutelmaa, yllättävää. 

En ole ajatellut mitään perspekti- asioita lainkaan, kaikki rakennukset ja meri tuntuvat vain tasaiselle lätyskälle. Toivottavasti jokin järkevä kolmiulotteisuuden häivähdys tulisi jäädäkseen. Taitoni eivät taida riittää näiden puutteiden tietoiseen korjaamiseen, joten pitää vain toivoa parasta. TAI, ehkä joku voisi neuvoa minua...? 


Love, Jiji


P.S. Niitä uutisia: löysin uuden, hyvän bändin nimeltä MGMT (kiitos Pausku), kävin ihanassa Cygnaeuksen Galleriassa (edelleen kiitos Pausku) JA aivan mahtavassa taidenäyttelyssä käväisin myös tuolla Tampereen seudulla, ylläri! :P Kirjastohuoneesta lisää ensi kerralla... Mutta sitä ennen jo valmiiksi: KIITOS FANNI (Vanukas)!!! :D