Alkusyksyyn kuului vierailu Luostarinmäen Käsityöläismuseoon. (http://www.turku.fi/public/default.aspx?nodeid=4550)
Olen edelleen kameraton (Krilleni, miksi minut hylkäsit?), joten ei kuvia... Mutta oikeastaan se sopii hyvin tähän postaukseen. Luostarinmäellä näet mikään ei ollut muuttunut. Kaikki näytti täsmälleen samalta, kuin silloin joskus viisitoista vuotta sitten, kun olen paikalla vieraillut edellisen kerran. Ja todennäköisesti siellä on näyttänyt jotakuinki samalta jo viimeiset viisikymmentä vuotta.
Vierailu oli siis taattua tavaraa, mutta yllätyksiäkin mahtui mukaan. Tarkemmin sanottuna kaksi yllätystä.
1. Yhdellä sisäpihalla viljeltiin tupakkaa. :D Eipä tulisi ensimmäisenä mieleen, että kyseiseen kasviin voi törmätä Suomessa.
2. Tupakkapellon vieressä olevassa tupakkapuodissa kohtasimme nenäkkään sedän ja hevosenjouhista tehdyt tuolinpäälliset. Setä aiheutti meissä närää ja negatiivisia tuntemuksia, jouhituolit taas hämmentynyttä arvailua materiaalin mystisyyden edessä. Poistuimme paikalta sekavissa tunnelmissa ja siirryimme tasaannuttamaan leppoisasta tunnelmasta harhautuneita sielujamme karamellipuodin puolelle.
Tietysti myös kahvittelimme Kisällissä. Paikka aiheutti minussa työntekokaipuun... Joku ihana hotelli tai kahvila ja sievä työasu tänne, kiitos. Syksy jees, koulu ei niinkään. Mutta nyt on aika opiskella, töitä saa sitten paiskia koko loppuelämänsä. Kivan kesän jälkeen on kiva ryhtyä hommiin, JOTEN: tämä reikäpää käärii nyt hihansa ja ryhtyy hetipaikalla ahkeraksi opiskelijatytöksi. Ta-dah!
Syysenergian höyrypäistämä Jiji kiittää ja kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti