En todellakaan ole mikään viherpeukalo. Minulla on kolme huonekasvia, kaikki vähällä hoidolla pärjääviä. Niistä vanhin on kaktus, joka luulee olevansa avaruushirviö. Saan agressioita, kun katselen tuon itsepäisen piikittelijän järjetöntä kasvuvimmaa. Kasveillehan pitää kuulemma puhua kauniisti, jotta ne kasvaisivat hyvin. Kaktukselle en ystävällistä sanaa suo, pikemminkin murinaa ja ärinää. Anopinkielelle en puhu mitään, sillä on kaikkein hienoin ruukku ja keskipaikka, joten se ei kaipaa sympatiaa. Lähinnä ikkunaa on kovan onnen liisankukka, äidin antama, vielä aika hontelon näköinen. Olen mm. polttanut siitä lehtiä varomattomalla tuikkujen sijoittelulla... Raasu saa kaikista kolmesta eniten hoivaa ja hellää puhetta. Taidan suosia kuopusta.
Ehkä floristihaave liittyi pikemminkin siihen, että pidän kollaasien tekemisestä, ja kukista luonnollisesti saa varsin muhevia kollaaseja. Tiedä häntä.
Laitoin tähän vielä pari kuvaa kasvien itse tekemistä kollaaseista (jos nyt niin voi edes sanoa... Ehkeivät ole niin kollaasimaisia, kun ei ole muita osasia, kuin orgaaninen kera rakennusten.) Voilá! Syksy takaisin keskuudessamme!
Taikuri-Jiji lähtee loitsimaan muita vuodenaikoja kanvakselle, haaveillen kesästä ja Kroatiasta. Pitää vissiin ruveta säästämään rahaa. :D
Love, Jiji
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti