At Last

Koulupäivääni kuuluivat menehtynyt pupu ja syöty sorsa. Nyt, kirjoittamisen tuskaa ja epämieluisa olotila.



I can say that I've lived here in honor and danger
But I'm just an animal and cannot explain a life
Down this chain of days I wished to stay among my people
Relation now means nothing, having chosen so defined
And if death should smell my breathing
As it pass beneath my window
Let it lead me trembling, trembling
I own every bell that tolls me
(Neko Case, At Last)

Fleur, flower... kukka!

Lueskelin pitkästä aikaa Amy Merrickin blogia (http://emersonmerrick.blogspot.fi/) ja sain siitä päähäni pyörimään hämmentävän muiston: olen tosiaan joskus haaveillut floristin ammatista ja jopa hakenut kesätyöpaikkaa kukkakaupasta.

En todellakaan ole mikään viherpeukalo. Minulla on kolme huonekasvia, kaikki vähällä hoidolla pärjääviä. Niistä vanhin on kaktus, joka luulee olevansa avaruushirviö. Saan agressioita, kun katselen tuon itsepäisen piikittelijän järjetöntä kasvuvimmaa. Kasveillehan pitää kuulemma puhua kauniisti, jotta ne kasvaisivat hyvin. Kaktukselle en ystävällistä sanaa suo, pikemminkin murinaa ja ärinää. Anopinkielelle en puhu mitään, sillä on kaikkein hienoin ruukku ja keskipaikka, joten se ei kaipaa sympatiaa. Lähinnä ikkunaa on kovan onnen liisankukka, äidin antama, vielä aika hontelon näköinen. Olen mm. polttanut siitä lehtiä varomattomalla tuikkujen sijoittelulla... Raasu saa kaikista kolmesta eniten hoivaa ja hellää puhetta. Taidan suosia kuopusta. 

Ehkä floristihaave liittyi pikemminkin siihen, että pidän kollaasien tekemisestä, ja kukista luonnollisesti saa varsin muhevia kollaaseja. Tiedä häntä. 

Laitoin tähän vielä pari kuvaa kasvien itse tekemistä kollaaseista (jos nyt niin voi edes sanoa... Ehkeivät ole niin kollaasimaisia, kun ei ole muita osasia, kuin orgaaninen kera rakennusten.) Voilá! Syksy takaisin keskuudessamme!

 

 

Taikuri-Jiji lähtee loitsimaan muita vuodenaikoja kanvakselle, haaveillen kesästä ja Kroatiasta. Pitää vissiin ruveta säästämään rahaa. :D 

Love, Jiji