Kävin eilen Tuomiokirkossa kuuntelemassa Bachia uruilla. Näppärä poika Bach oli aikanaan varsin ylivoimainen urkujen soittaja, joka sai ensimmäisen urkurin pestinsä ilmeisesti jo 17-vuotiaana, ja jota karkuun kilpakumppanit lähtivät salaa yön turvin välttääkseen rökälemäisen tappion (ainakin mikäli isääni on uskominen)... No, oli miten oli, Bachin urkuteos (sori en nyt muista mikä niistä mahtoi olla kyseessä...) hämärässä, satoja vuosia vanhassa Tuomiokirkossa oli kyllä aika fiini elämys.
Turun Tuomiokirkon urut eivät ole mitenkään näkemisen arvoiset, joten laitan tähän kivan kuvan Kööpenhaminan Vor Frelsers Kirken uruista (yhdet isoimmista, mitä oon nähnyt). Jee!!
Ja tässäpä myös suosikkini Matteus-passio (tai itse asiassa puolet siitä), olkaat hyvä!
Love, Jiji
