At Last

Koulupäivääni kuuluivat menehtynyt pupu ja syöty sorsa. Nyt, kirjoittamisen tuskaa ja epämieluisa olotila.



I can say that I've lived here in honor and danger
But I'm just an animal and cannot explain a life
Down this chain of days I wished to stay among my people
Relation now means nothing, having chosen so defined
And if death should smell my breathing
As it pass beneath my window
Let it lead me trembling, trembling
I own every bell that tolls me
(Neko Case, At Last)

Fleur, flower... kukka!

Lueskelin pitkästä aikaa Amy Merrickin blogia (http://emersonmerrick.blogspot.fi/) ja sain siitä päähäni pyörimään hämmentävän muiston: olen tosiaan joskus haaveillut floristin ammatista ja jopa hakenut kesätyöpaikkaa kukkakaupasta.

En todellakaan ole mikään viherpeukalo. Minulla on kolme huonekasvia, kaikki vähällä hoidolla pärjääviä. Niistä vanhin on kaktus, joka luulee olevansa avaruushirviö. Saan agressioita, kun katselen tuon itsepäisen piikittelijän järjetöntä kasvuvimmaa. Kasveillehan pitää kuulemma puhua kauniisti, jotta ne kasvaisivat hyvin. Kaktukselle en ystävällistä sanaa suo, pikemminkin murinaa ja ärinää. Anopinkielelle en puhu mitään, sillä on kaikkein hienoin ruukku ja keskipaikka, joten se ei kaipaa sympatiaa. Lähinnä ikkunaa on kovan onnen liisankukka, äidin antama, vielä aika hontelon näköinen. Olen mm. polttanut siitä lehtiä varomattomalla tuikkujen sijoittelulla... Raasu saa kaikista kolmesta eniten hoivaa ja hellää puhetta. Taidan suosia kuopusta. 

Ehkä floristihaave liittyi pikemminkin siihen, että pidän kollaasien tekemisestä, ja kukista luonnollisesti saa varsin muhevia kollaaseja. Tiedä häntä. 

Laitoin tähän vielä pari kuvaa kasvien itse tekemistä kollaaseista (jos nyt niin voi edes sanoa... Ehkeivät ole niin kollaasimaisia, kun ei ole muita osasia, kuin orgaaninen kera rakennusten.) Voilá! Syksy takaisin keskuudessamme!

 

 

Taikuri-Jiji lähtee loitsimaan muita vuodenaikoja kanvakselle, haaveillen kesästä ja Kroatiasta. Pitää vissiin ruveta säästämään rahaa. :D 

Love, Jiji

 

Syyshässäkkää yliskamarissa

Tänään luin pitkästä aikaa muiden blogeja. Miten ihanan virkistävää!! Aivoni ovat Karjala-koomassa syysloman jäljiltä, joten kaipasin orientaatiota suuntauksella Ahkera Opiskelijatyttö Kaupungin Vilskeessä. Melkein rupesin itkemään katsellessani ihan jumalaisia sisustusjuttuja Nelyan blogissa (http://completelytotallymadly.blogspot.fi/). Ja kaikkia ihania vaatteita vaikka ties kenen blogissa! Ja hienoja valokuvia syksyn sävyistä! Oh la la...

Seuraavat kaksi viikkoa olen raastavassa opiskeluorjuuden kurimuksessa, enkä varmasti pääse lukemaan yhtään mitään kivaa. Otin siis etukäteisannostuksen. :)

Mutta syksy on silti edelleen niin kiva ja paras ja erinomainen. En tunne yhtäkään ihmistä, joka ei pitäisi syksystä.

Kahden viikon päästä aion JUHLIA, koska olen suorittanut KAIKKI ensimmäisen AMK-jaksoni kurssit, varmana!!!! (Peukut pystyyn, olen todella jäljessä aikataulustani ja töistä joku soittaa ja ahdistelee jatkuvasti... Saan aina hirveitä tunnontuskia, kun kieltäydyn työvuorosta.)

Tässäpä mun kuukauden teemabändi ja ultimate bilebiisini tulevaa auvoa ajatellen. (Sorry videon vähäpukeisuus- kohtauksista, mut ei kai surffipojuilta voi muutakaan odottaa?)

Loads of love, Jiji <3

P.S. Olen rakastunut... itseeni.

Fruits Basket

Heya folks, Jijillä on taas uusi pakkomielle! 

Kaikkihan jo tietävät ne vanhat tutut: viikset, Tanska, Sports Brother, tee, viikset, britit, Pop Tartsit, tanskalaiset, Ginger Ninja, viikset, Muse, suklaa, paahtoleipä, viikset, violetti, kengät, matkustelu, 1800-luku, Studio Ghibli-elokuvat, viikset, kisut, puput, Lontoo, viikset, tulivuoret, maanjäristykset, viikset... Hmm mainitsinko jo viikset?

Olen siis addiktoitunut moniin asioihin, mutta vielä lisää pukkaa! Olen uponnut manga-sarjojen syövereihin! 

Ensin hamstrasin aivan valtavan ihanan Emma-sarjan, joka sopivasti käsittelee myös 1800-1900- lukujen taitetta (ah viktoriaaninen aika!) JA siinä on palvelustyttöjä!!! Mäkin oon piika! <3 Tosin tykkään kyllä enemmän englannin kielen sanasta maid, se on herkku.


Alla suosikkihahmoni, herra ja rouva Mölders. :D



Nyt olen siirtynyt uuteen sarjaan, Fruits Basketiin. Heh. Melko viihdyttävä tapaus, ihan täyttä soopaa. Tarinan keskiössä on Sooman suku, jonka jäsenistä osa muuttuu kirouksen alaisina kiinalaisen eläinradan eläimiksi joutuessaan vastakkaisen sukupuolen syleilyyn. Eli voitte arvata: paljon kohellusta, sählinkiä, nahistelua ylipirteiden ja inhorealistien välillä, taisteluita ja punastelua. MUTTA: tarina syvenee. Keveän aloituksen jälkeen käydään yhä syvemmälle hahmojen toiminnan syihin, lapsuuden traumoihin ja kasvukipuihin. Ja tietysti rakastamiseen (tämähän on täyttä tyttömangaa). Päähenkilö Tooru on tavallinen, vähän tohelo tyttö, joka hyväsydämmisyydellään ja ennakkoluulottomalla, epäitsekkäällä ystävyydellään murtaa onnettoman Sooman suvun eristäytymisen perinteen.



Tässäpä näppärästi kuva, josta löytyy kaikki suosikkihahmoni! Vasemmalla Hatsuharu (härkä) ja Kyoo (kissa) sekä oikealla päähenkilö Toorun vieressä Momiji (jänis). <3 Voi Momiji <3 


Kawaii!! Kirjoitan varman vielä lisää Momijista myöhemmin. 

Arigato to sayonara, Jiji-chan

Tuomiokirkon iltamusiikki

Urut ovat varmasti soitinkunnan kuningas. Yksi soitin, joka kuulostaa kokonaiselle orkesterille! Ei ihme, että kyseinen kapine on otettu kirkoissa hyötykäyttöön. Mikä toinen soitin kuvastaisi paremmin Jumalan suuruutta ja kunniaa? 

Kävin eilen Tuomiokirkossa kuuntelemassa Bachia uruilla. Näppärä poika Bach oli aikanaan varsin ylivoimainen urkujen soittaja, joka sai ensimmäisen urkurin pestinsä ilmeisesti jo 17-vuotiaana, ja jota karkuun kilpakumppanit lähtivät salaa yön turvin välttääkseen rökälemäisen tappion (ainakin mikäli isääni on uskominen)... No, oli miten oli, Bachin urkuteos (sori en nyt muista mikä niistä mahtoi olla kyseessä...) hämärässä, satoja vuosia vanhassa Tuomiokirkossa oli kyllä aika fiini elämys.

Turun Tuomiokirkon urut eivät ole mitenkään näkemisen arvoiset, joten laitan tähän kivan kuvan Kööpenhaminan Vor Frelsers Kirken uruista (yhdet isoimmista, mitä oon nähnyt). Jee!!

Ja tässäpä myös suosikkini Matteus-passio (tai itse asiassa puolet siitä), olkaat hyvä!

Love, Jiji

Kaupunkilaiskisun päiväunia

 

Mikään ei voita teehetkeä kiinnostavia näkymiä tarjoavan ikkunan äärellä, hyvän ystävän seurassa. 

Laiskurin päiväkirja

Olen huomannut, että olen laiska. Vietän päiväni tehden ei mitään. Viime kuussa leivoin omanapiirakan, se oli suuri saavutus. Piirakasta tuli ruma, mutta hyvänmakuinen. Laitan tähän siitä kuvan, koska olen ylpeä piirakastani kuin ensisynnyttäjä vaavastaan. Ja huom, tämä oli siis viime kuussa. Nykyinen kuukausi on vain kadonnut jonnekin.

Olen minä kai jotain tehnyt. Olen maalannut (tosin seinää, en maalausta), olen valvonut öitä (tosin töitä tehden, en ystävien seurassa), olen valokuvannut kuin turisti (tosin tulevaa kotikaupunkiani, en vierasta ja eksoottista). Ja eilen vietin synttäripäivää teetä siemaillen ja kivaa keikkaa kuunnellen, eli huonomminkin voisi kait mennä.

Toivon, että pääsisin edes risteilylle länsinaapuriin. Ja että löytäisin kivan kodin. 

Love, Jiji